Miksi nukkuminen onkin niin vaikeaa?

Nukkuminen.. Niin helppo, mutta samalla niin vaikea asia. Kyllä mä tiedän kaiken sen, että iltarutiinit, rauhoittuminen hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa ja näin edes päin auttaa. Kyse ei ole todellakaan tiedon puutteesta, vaan että löytäisi itselleen toimivat tavat, ja kääntäisi sen kelkan niin, että silloin tällöin tulisi vain huonosti nukuttuja öitä, mikä on normaalia, ja iso osa sitten niitä hyvin nukuttuja öitä. Nyt kun se on juuri toisin päin.. Kun tarpeeksi kauan nukkuu huonosti, niin unesta tulee myös tietynlainen mörkö, sitä alkaakin ajatella aivan liikaa, joka nyt harvemmin auttaa asiaa. Ainakaan mulla. Huomaan myös uneni olevan todella, todella herkkää. Saan huonot yöunet aikaan ihan vain sillä, että stressaan, olenko siivonnut tarpeeksi hyvin kämppäni kiinteistötarkastusta varten. Kuitenkin kun he katsovat vain, että roskapussit ei loju pitkin lattiaa, kämpästä ei tuu mitään epäilyttävää hajua tai jotain muuta vastavaa, ja mulla ei sellaisia todellakaan ole kämpässäni. Vaatekasa keskellä lattiaa saattaa joskus olla ja vastaavaa, muttei sen ihmeellisempää. Tai no joo, kun asuu yksiössä, niin iso vaatekasa lattialla kyllä vie kummasti sekin tilaa.. 😅😆
Tilasta puheenollen, eilen uniryhmässä oli puhetta millainen makuuhuone on. No tota.. Ellen roudaa sänkyäni kylppäriin, niin mulla ei todellakaan ole mitään erillistä huonetta sängylle ja makkarille. Olen kyllä siirtänyt sänkyni lähelle nurkkausta, jossa on vähän ees huoneen tuntua, kun sellainen 2-3 metrin pätkä seinää siinä. Voisin kyllä vielä kääntää sänkyä niin, että mun pää on siellä nurkassa kanssa, niin minimoin kaiken valon. Tarvitsisin kyllä myös pimennysverhot, mutta en tiiä saako niitä ees niin korkeina kun tässä on huonekorkeus, ja jos saa, tekeekö normista poikkeava koko miten paljon lisää hintaa sellaisille. Halvempaa on ostaa silmälaput.. 😎 Kun sitä paitsi mulla on jo silmälaput olemassa, pitää vaan taas ne löytää jostain. Yksiön kummallisuudet; tilaa ei paljoa, mutta silti onnistun hukkaamaan tänne asioita. En edelleenkään tiiä, minne mun LIFW pipo on multa piiloutunut. Siitä olen varma, että se on tässä kämpässä. Löydän se mitä luultavimmin kun etsin jotain ihan muuta, aikaisemminkin käynyt noin, että löydän kyllä kaikkea muuta, paitsi juuri sitä mitä oon etsinyt. Näin ollen luultavasti siis löydän sen pipon, kun alan kaivamaan silmälappuja täältä.

Yksi mistä mainittiin eilen kanssa, ja johon palataan myöhemmillä kerroilla unikoulussa, on sängyssä vietetty aika. Helposti tulee jopa tehtyä töitä sängyllä istuen, ei ehkä kovin hyvä asia. Mun pitäisi jotenkin rajata niin, että etätyöt joko jumppapallolla tai satulatuolilla istuen pöydän ääressä, ja nukkuminen vain sängyssä. Televisiota katson tosi vähän, vain tietyt sarjat puhelimella, mutta ehkä siinäkin olisi hyvä jos sen tekisi muuten kuin sängyssä maaten. Päiväunet, no jos ne pysyisi oikeasti pieninä nokosina, niin ehkä sitten. Mutta kun ne aina venyy, jos mä kotona sellaiset otan. 2-3 tuntia parhaimmillaan, ja sitten ei kyllä varmasti yöllä nuku. Yksi vaihtoehto on, että hankin jonkun kunnon löhölinnan tänne, missä sitten nuo sarjojen katselut.. 😆 No joo, jos ei.

Takaisin siihen, että unta miettii ihan liikaa. Kun hehkutin Ilkan (Koppelomäki) Mielen hallinta-viikonloppua, ja siis sitä siitä, että nukkuminen oli paljon parempaa. No en ottanut stressiä liikaa, saanko nukuttua hyvin vai en, ja menin sänkyyn rentoutuneena. Annoin ajatusten tulla ja mennä, keskityin hengittämään syvään. Tadaa, mä nukuin kuin tukki! Ei siinä ollut mitään korkeampaa matematiikkaa todellakaan mukana nukkumisessa. Tai että olisin aamusta asti miettinyt, että pitää tehdä kaikki asiat ns. oikein päivän aikana, että saa ehkä unta illalla, tietty pitää mun arkipäiviänikin muuttaa, en mä sillä. Mutta tosiaan, kuten todettu, liikaa miettiessä mistä tahansa asiasta melkein kyllä saa tehtyä päähänsä mörön. Sänky alkaa näyttää paikalta, että apua, tossa pitää pystyä tiettyyn kellonaikaan olla nukkumassa, ja herätä tiettyyn aikaan, ja pitää unenkin laatu hyvänä. Tai jos venähtää nukkumaan pääsy, niin ei ainakaan auta ajatella sitä, että apua, nyt en saa unta ja aamulla herätys jo ties kuinka aikaisin, pakko saada unta. Varmin tapa häätää uni pois. Arkeen mun pitää ottaa mukaan sitä, että rauhoittuu myös työpäivän aikana, ei mee ajatuksella, että illalla saa rentoutua. No joo saa, mutta ei se riitä, jos on mennyt tukka putkella koko päivän. Mä aivan liian monesti sorrun vieläkin monessa asiassa siihen ajattelutapaan, että sitten kun on viikonloppu, sitten kun on loma. Sitä ei rauhoitu tarpeeksi usein ja ota aikaa sille hyvinvoinnilleen vieläkään, vaikka moni asia on myös parantunut selvästi, kuten liikunta. Jos/kun aktiivisuusranneke näytti vielä viime syksynä, etten palaudu ollenkaan, en ees yöllä, niin nyt sentään palaudunkin ees jotenkin, ainakin silleen, että koko ajan ei mennä punaisella. Pitäisi vaan tosiaan muistaa se, että oma hyvinvointi on se tärkein asia, sitten muu, kuten työ. Kun jaksaisi hyvin, kun olisi hyvä olo koko ajan, niin kyllä sitä työssäkin paljon paremmin jaksaa silloin myös. Tätä tuli mietittyä viimeksi eilen tt-psykologin kanssa, sieltä tuli juuri oikeanlainen miksi-kysymys vastaukseksi, kun selitin tota työt ja oma hyvinvointi-kuviota hänelle. Kun vielä ollaan tunnettu se kait kaksi vuotta jo, ellei enemmän, niin arvostan hänen päänpudisteluaan jne., mikä tehosti viestiä, kun tiiän mitä se sillä haluaa viestiä.. 😆 Onneksi on tää viikko vielä lomaa, niin ehdin vielä näitä asioita pyöritellä, ja ehkä toivon mukaan aloittaa työt ensi viikolla ilman, että oon tiistai-iltana yhtä väsynyt kuin ennen lomaa.
Näköjään jopa nukkumistakin voi ylisuorittaa.