Reumadiagnoosini tuli marraskuun lopulla 2015. Kiitos työterveyden, ilman sitä tuskin se olisi tullut niin nopsaan. Reumakokeet otettiin sillä mentaliteetillä niin mun kuin lääkärin puolelta, että katsotaan nyt ne. No määrittelemättömän suuret sitrulliinipeptidivasta-aineet antoikin epäilyksen reumasta. Joskin työterveyslääkäri selitti, ettei se pakosti ole silti reumaa. Hän nyt selitti sitä siksi, ettei ennen reumatologin käyntiä Mehiläisellä mun kannata liikaa miettiä asiaa, halusi etten kahta viikkoa kiipeile seinille. Kun sain häneltä tekstejä Lohjaa varten, labratulosten pohjalta oli kirjattu lyhyesti ja ytimekkäästi reumaepäily. Reumatologillehan olin selvä tapaus, se varmaan siksi ees sanoi, että niin tää on reuma, kun toljotan sitä suu auki kun tää selittää reumahoidoista jne.. :D Sieltä lähete reumapolille ja peruutusajalla olin sitten kaksi päivää tuon Mehiläisen reumatologin käynnin jälkeen jo Lohjalla, ja reseptit apteekissa. Hyvähän se oli, että se reuma saatiin kiinni nopsaan. Joskin..
Reuman suhteen mä kipuilen nivelten (tai ehkä enemmän limapussien) lisäksi henkisesti. Osittain tuon nopean diagnoosin takia, marraskuun alussa 2015 otettiin labrat, saman kuun lopulla jo diagnoosi. Okei, kyllähän sinänsä tuo että alettiin tutkia astmaa, toi kanssa tiettyjä fiiliksiä. Voisin sanoa, että isommat terveysongelmat alkoi nostaa päätään 2015 vuoden alussa, muistan kun tuntui, että kuukausi kuukaudelta oli väsyneempi, enkä ymmärtänyt miksi. Siinä oli sitten kanssa ne tulehtuneet kynsivallit isovarpaissa. Muistan, kun yksi lääkäri joka tuolloin yritti saada niitä paranemaan, lähestulkoon voitonriemuisena selitti viime vuoden kesällä, että se huono paraneminen oli reuman syytä.. :D Silleen, että kiva kun lääkäri muistaa mut ongelmallisista varpaista, eli ehkei.. xD Joskin kyseinen lääkäri on se, joka oli ensimmäisenä mainitsemassa reumasta, ja astmasta siinä mielessä, että sain kokeiluun avaavaan lääkkeen. Joskin myös kummallakin kerralla sieltä tuli, että tuskin tää reumaa on, reaktiivinen niveltulehdus vaan, ja ton astmakeissin suhteen se antoi täysin kokeilumielessä reseptin tuohon avaavan lääkkeeseen. Ohje oli sellainen, että jos se auttaa, niin sitten tarkempiin astmatutkimuksiin. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun tuntui, että oikeasti pystyi hengittämään kunnolla, se happi pääsi kunnolla kaikkialle kun kokeilin sitä avaavaa lääkettä. Ennen tuota vuotta 2015 olin terve kuin pukki. Se pari, kolme flunssaa vuodessa, jotka sitten meni yhtä nopeasti ohi kuin ne tulikin. Tai no oli siinä viisaudenhampaat kiusana silleen, että kun yksi saatiin pois, seuraava alkoi kiusata, mutta en laske sitä todellakaan samaan kategoriaan reuman ja astman kanssa, viisaudenhampaat kun lopetti vaivaamisen heti kun ne sai pois. Silloin töissä ja opiskelussa vedin itseni aivan liian piippuun. En ajatellut omaa hyvinvointiani, söin huonosti ja nukkumismäärä oli liian vähäinen. Jos jostain täytyi tinkiä, se oli se oma hyvinvointi. Se onnistui vielä, kun oli terve, ja tuli välillä kuukausi väliä, ennen kuin seuraava työjakso alkoi. Sinä aikana sai ladattuja akkuja tarpeeksi, että taas pärjäsi seuraavan työpätkän. Kun sitä samaa yritti reuman (ja astman) kanssa viime vuonna töissä, ei toiminut alkuunkaan.
Nyt kun tää uusi työpätkä alkoi, niin haluan, että en aja itseäni piippuun, kuuntelen itseäni ennen kuin olen siinä kunnossa, että tarttisi vähintään kuukauden saikun toipuakseen. Viime syksystä toipuminen vei varmaan kaksi kuukautta, ennen kuin alkoi oikeasti tuntua, että jaksaa. Tää työ on sellainen, että mulla on iso valta, miten teen hommia, siis niiden ajoitus ja tätä rataa. Se on samalla iso mahdollisuus, samalla siinä on se riski, että ajan vielä helpommin itseni piippuun, kun ei oo ketään sanomassa siinä vieressä, että tämä riittää hyvin. Haluaisin, että se olisi tuo, että osaisin suunnitella työpäivät silleen, että en aja itseäni piippuun. Tai edes osaisin höllätä ajoissa, että en ajaisi itseäni piippuun asti. Kirjoitin työterveyslääkärille asiasta Omamehiläisen kautta, ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että 1-5 käyntikertaa työpsykologille, niin monta käyntiä kun asia vaatii. Kirjoitan enemmän tuosta maailman ihanimmasta työterveyslääkäristä seuraavaan postaukseen, joka käsittelee lääkäreitä :)
Elän reuman ja astman kanssa loppuikäni, ja jos reumatologia on uskominen, niin itse reumatulehdus olisi rauhoittunut, ja miksi edelleen kipuilen, olisi kroonistuneen kivun syytä. Poislukien tietenkin tuo olkapää, missä kivulle on selkeä syy. Reumatologini ei ole tällä hetkellä oikein mun suosiossa, siitäkin enemmän seuraavassa tekstissä.
Mutta joo, tässä on ensimmäinen teksti tätä blogia.
