Mä en oikeasti jaksa reumatologiani. Olkoot kipu kroonista, reumaattista tai todennäköisesti noiden sekoitus niin sen pitäisi ottaa se paljon enemmän huomioon, kuin hän nykyisin ottaa..-.- Se on hyvä, että kokeillaan nyt uutta biologista lääkettä, etenkin kun saan sen siihen 2,5 euroon 3 kk annoksen. Jos ei auta, en mee perikatoon..:) Se pelasti paljon tuota reumapolin käyntiä, jos oltaisiin jatkettu samalla lääkityksellä ilman muutoksia mihinkään, niin.. No olisin jo vastaanotolla sanonut, että mä en suostu siihen, että mitään ei tutkita tarkemmin tai ettei lääkityksiä muuteta. Se asia, johon niin minä kuin työterveyslääkäri olisi halunnut hänen mielipiteensä, elikkäs toi olkapää, no ei se sanonut siitä oikein mittään. Vaikka miten selitin kortisonipiikeistä, ja vasteesta kortisonikuuriin. Ei kai sieltä vastetta tulisi, jos kipu olisi joko kroonista tai kulumakipua!
Mä uskon todellakin tässä enemmän työterveyslääkäriäni, jonka mielestä siellä on reumaattista tulehdusta myös, kuin reumatologia, joka ei ees kuuntele kunnolla. Ne on samanikäisiä kumpainenkin, eli vähän vajaa 50-vuotiaita, mutta työterveyslääkäri tietää paljon paremmin asioista kuin reumatologini.
Maanantaina olen menossa työterveyslääkärin luokse sekä siksi, että katsotaan mitä tuloksia mun tulehduskipulääkekuuri tuotti, että käydään läpi mitä reumatologi sanoi. Tulehduskipulääke (Miranax) on kokeilussa siksi, että saataisiin sillä vähän selville, mistä alavatsakivut johtuu; suolisto vai gynekologinen puoli. Mä sanoisin, että jälkimmäinen. Ei mun vatsa nyt ole ollut kivuton, mutta paljon parempi silti kuin ilman tuota Miranaxia. Tuosta reumatologin käynnistä, kuvittelisin että ei tt-lekurikaan riemusta hypi, kun reumatologi ei ottanut kantaa olkapäähäni.. :D Hän kun on selittänyt jo jotain leikkauksestakin, meni vähän ohi kun se siitä luennoi kerran. Ehkä se sitten laittaa lähetteen ortopedille tai reumatologille tai jotain..:) Sen näkee sitten maanantaina. Joka tapauksessa hän välittää mun hyvinvoinnista ainakin sata kertaa enemmän kuin reumatologini koskaan, ja kuuntelee sen saman ainakin sata kertaa paremmin kuin reumatologin. Se välittäminen ja aito kuunteleminen on tärkeintä ikinä ♥ On kipujen syy mikä tahansa, mistä mä tiiän vaikka reumatologi olisi täysin oikeassa kroonisen kipuni suhteen, niin ei se reumatologi välitä kivuistani silti. Sen hoito krooniseen kipuun on särkylääkkeet ja potilaan jättäminen aivan tyhjän päälle. Krooninen kipu ei kuitenkaan ole mikään pieni asia.
Se miten jotenkin.. No reumatologi kokeili mun niveliä, etenkin kun kokeili polvia jne., niin toljotti vain mun jalkoja, reumahoitaja katsoi mun kasvojani kun irvistelin siitä miten hyvältä eli ei todellakaan tuntunut kun se kokeili polvien sivuja, jotka tosi kipeät. Reumahoitajat on ainakin tuolla se taho, joka oikeasti kuuntelee ja ottaa huomioon potilaan, mulle jäi paljon parempi fiilis siitä nuorehkosta, uudesta reumahoitajasta siellä. Jos/kun reumatologi jätti taas sellaisen fiiliksen muhun, että olin vähän häirinnyt hänen kallisarvoista aikaansa, reumahoitaja oikeasti kuunteli ja keskittyi mun asiaani, ja uskoi kipuni paljon enemmän kuin reumatologi.
Kipujen ja väsymykseni takiahan on tulossa esimies, minä ja työterveys-neuvottelut tässä, aikaa en vielä tiedä, ehkä ensi viikolla. Riippuen miten tt-hoitaja on saanut tyyppien aikataulut sopimaan toisiinsa. Se tehdään mun hyvinvointia ajatellen, että minä jaksaisin töissä polttamatta itseäni loppuun! Ihana kun on esimies että työterveys, joka välittää oikeasti musta.. ♥ Työni on kuitenkin yksi keino myös vähentää särkyjä, koska se on niin mielenkiintoinen. Tietenkin labrassa olkapää rasittuu ja kun ravaa ees taas (koska on mahdotonta muistaa hakea kaikki samalla kertaa jne.. :D ) niin jalat ja nilkat siinä. Mutta siltikin. Olen aikasmoisen varma, että kun saisin sen ylimääräisen stressin pois, jota itse itselleni kehitän, jaksan kaikin puolin paremmin työssä ja vapaa-ajalla.. :)
Nyt aion kerrankin totella saikkukäskyä, kun toi mun nilkka ei halua ilmeisesti muuten rauhoittua, ja yritän samalla olla potematta huonoa omatuntoa sairaslomastani, ja tehdä sopivan määrän etätöitä tässä sitten samalla. Ajattelin myös sopivissa määrin rentoutua ja oikeasti levätä, että kun meen takaisin töihin ensi viikon perjantaina, ei oo heti taas väsynyt.. :)
Mä uskon todellakin tässä enemmän työterveyslääkäriäni, jonka mielestä siellä on reumaattista tulehdusta myös, kuin reumatologia, joka ei ees kuuntele kunnolla. Ne on samanikäisiä kumpainenkin, eli vähän vajaa 50-vuotiaita, mutta työterveyslääkäri tietää paljon paremmin asioista kuin reumatologini.
Maanantaina olen menossa työterveyslääkärin luokse sekä siksi, että katsotaan mitä tuloksia mun tulehduskipulääkekuuri tuotti, että käydään läpi mitä reumatologi sanoi. Tulehduskipulääke (Miranax) on kokeilussa siksi, että saataisiin sillä vähän selville, mistä alavatsakivut johtuu; suolisto vai gynekologinen puoli. Mä sanoisin, että jälkimmäinen. Ei mun vatsa nyt ole ollut kivuton, mutta paljon parempi silti kuin ilman tuota Miranaxia. Tuosta reumatologin käynnistä, kuvittelisin että ei tt-lekurikaan riemusta hypi, kun reumatologi ei ottanut kantaa olkapäähäni.. :D Hän kun on selittänyt jo jotain leikkauksestakin, meni vähän ohi kun se siitä luennoi kerran. Ehkä se sitten laittaa lähetteen ortopedille tai reumatologille tai jotain..:) Sen näkee sitten maanantaina. Joka tapauksessa hän välittää mun hyvinvoinnista ainakin sata kertaa enemmän kuin reumatologini koskaan, ja kuuntelee sen saman ainakin sata kertaa paremmin kuin reumatologin. Se välittäminen ja aito kuunteleminen on tärkeintä ikinä ♥ On kipujen syy mikä tahansa, mistä mä tiiän vaikka reumatologi olisi täysin oikeassa kroonisen kipuni suhteen, niin ei se reumatologi välitä kivuistani silti. Sen hoito krooniseen kipuun on särkylääkkeet ja potilaan jättäminen aivan tyhjän päälle. Krooninen kipu ei kuitenkaan ole mikään pieni asia.
Se miten jotenkin.. No reumatologi kokeili mun niveliä, etenkin kun kokeili polvia jne., niin toljotti vain mun jalkoja, reumahoitaja katsoi mun kasvojani kun irvistelin siitä miten hyvältä eli ei todellakaan tuntunut kun se kokeili polvien sivuja, jotka tosi kipeät. Reumahoitajat on ainakin tuolla se taho, joka oikeasti kuuntelee ja ottaa huomioon potilaan, mulle jäi paljon parempi fiilis siitä nuorehkosta, uudesta reumahoitajasta siellä. Jos/kun reumatologi jätti taas sellaisen fiiliksen muhun, että olin vähän häirinnyt hänen kallisarvoista aikaansa, reumahoitaja oikeasti kuunteli ja keskittyi mun asiaani, ja uskoi kipuni paljon enemmän kuin reumatologi.
Kipujen ja väsymykseni takiahan on tulossa esimies, minä ja työterveys-neuvottelut tässä, aikaa en vielä tiedä, ehkä ensi viikolla. Riippuen miten tt-hoitaja on saanut tyyppien aikataulut sopimaan toisiinsa. Se tehdään mun hyvinvointia ajatellen, että minä jaksaisin töissä polttamatta itseäni loppuun! Ihana kun on esimies että työterveys, joka välittää oikeasti musta.. ♥ Työni on kuitenkin yksi keino myös vähentää särkyjä, koska se on niin mielenkiintoinen. Tietenkin labrassa olkapää rasittuu ja kun ravaa ees taas (koska on mahdotonta muistaa hakea kaikki samalla kertaa jne.. :D ) niin jalat ja nilkat siinä. Mutta siltikin. Olen aikasmoisen varma, että kun saisin sen ylimääräisen stressin pois, jota itse itselleni kehitän, jaksan kaikin puolin paremmin työssä ja vapaa-ajalla.. :)
Nyt aion kerrankin totella saikkukäskyä, kun toi mun nilkka ei halua ilmeisesti muuten rauhoittua, ja yritän samalla olla potematta huonoa omatuntoa sairaslomastani, ja tehdä sopivan määrän etätöitä tässä sitten samalla. Ajattelin myös sopivissa määrin rentoutua ja oikeasti levätä, että kun meen takaisin töihin ensi viikon perjantaina, ei oo heti taas väsynyt.. :)
